Twitter – what is it good for?

Twitter ei yleisesti ottaen ole niin paljon esillä sosiaalisena verkostona kuin Facebook. Ainakaan Suomessa. Mistä tämä voisi johtua? Lähtökohtaisesti voisi sanoa, että Twitteriä käyttävät useat julkisuuden henkilöt kategoriasta riippumatta, henkilöt, jotka haluavat seurata julkisuuden henkilöiden twiittauksia, media- ja viestintäalan ammattilaiset, start-up yrittäjät ja yritykset, IT-alalla työskentelevät, brändit, ja yhdistykset & järjestöt. Koska Twitter on pohjimmiltaan sosiaalinen verkosto, muodostuvat sen käyttäjät lähinnä edellä mainituista ryhmistä. Käytännössä Twitterin käyttäjäryhmissä ei ole suurta eroa läntisen maailman välillä.

 

Twitterin suurin etu lienee sen reaaliaikaisuus. Voit seurata tietyn henkilön twiittauksia, ja olla myös varma siitä, että henkilö kertoo tuoreimmat kuulumisensa – jos hän on niin tavakseen ottanut. Siitähän Twitterissä on kyse – kerrotaan reilulla sadalla merkillä mitä ollaan tekemässä. Twitterin käyttö älypuhelimella on myös helppoa – yhtä helppoa kuin tekstiviestin näpyttely. #-alkuisilla hashtageilla tiettyä tapahtumaa voi seurata ”striimina”.

 

Twitter ei ole henkilökohtainen tai yksityinen. Twitterissä ei ole kaveripiiriasetuksia tai yksityisviestejä. Myöskään kavereitaan (seuraajia) ei voi valita Twitterissä. Sinulla on seuraajia – halusitpa sitä tai et.

 

Vinkkejä Twitterin käyttöön

 

# Käytä hashtageja. Käytä jo olemassa olevia hashtageja twiittauksien yhteydessä tai luo omia hashtageja.

 

# Twitteriä voi käyttää myös rekrytointiin. Ilmoita työpaikasta ja pistä perään hashtagi #rekry, #duunit, #tyopaikat tai vastaava.

 

# Twitter on sosiaalista interaktiota. Voit toki huudella yksinäsi, mutta voit myös suunnata viestejä muille käyttäjille @-etuliitteen avulla. Älä myöskään unohda vastata sinulle esitettyihin twiittauksiin.

 

# Jos edustat brändiä Twitterissä, kommentoi ajankohtaisia tapahtumia. Jos maajoukkue voittaa kultaa, twiittaa siitä, ja laita asiaan liittyvä hashtagi perään. Jos taas luonnonkatastrofi koettelee tiettyä maankolkkaa, twiittaa myötätuntoa tapahtuman johdosta.

Miten positioida sosiaalinen media siten, että siitä tulee maailman suosituin? Vastaus voi yllättää

Vanha jousiammuntaa metaforanaan käyttävä zen-viisaus sanoo, että jos haluat osua keskelle taulua, sinun on ammuttava ohi. Osaltaan tämä auttaa selvittämään miksi Facebookista tuli maailman käytetyin sosiaalinen media. Kuten olen aikaisemmin todennut, Facebookilla oli lukuisia edeltäjiä, mm. MySpace ja Friendster. Nämä olivat saatavilla jo vuosia ennen kuin Facebook hyppäsi kehään. Kuinka siis positioida sosiaalisen median palvelu siten, että siitä tulee maailman käytetyin. Vastaus on hyvin zenmäisesti: ei mitenkään.

 

Facebookhan ei rajaa palveluaan millään tavalla. Se ei ole palvelu pelkästään musiikkia aktiivisesti kuunteleville, se ei ole palvelu pelkästään Australiassa asuville, eikä se ole pelkästään lyhytviesteihin erikoistunut palvelu Twitterin tapaan. Sen sijaan se on kaikkia näitä, ja enemmän. Se on positioimaton. Se on vain ”The Social Network”. Ja juuri tässä on syy sen menestykseen. Mitäpä Facebookista olisikaan tullut, jos se olisi tuotekehitysprosessin mukaisesti positioitu tietylle ryhmälle? Ei varmasti mitään.

 

Tämä kaikki tuo mieleeni markkinointiviestinnän opettajani sanat positioinnista: ”Tuote tai palvelu ei voi olla kaikkea kaikille. Se pitää positioida. Mitä tarkemmin tuote positioidaan, sen paremmin se menestyy”. Mutta poikkeus vahvistaa säännön.

Metcalfen laki tekee sosiaalisen median – tai sitten ei

Metcalfen lain mukaan verkoston arvo on yhtä kuin käyttäjien määrä toiseen potenssiin. Hyvä esimerkki tästä on puhelin. Yhdellä puhelimella ei tee vielä mitään, mutta kaksi puhelinta on jo parempi. Täyden hyödyn keksinnöstä, eli puhelimesta,  käyttäjät saavat tietysti silloin, kun kaikilla verkoston käyttäjillä on sellainen.

 

Vielä parempi esimerkki Metcalfen laista on sosiaalinen verkosto. Facebook ei juurikaan hyödytä yhtä tai kahta käyttäjää, mutta kun käyttäjien määrä lasketaan sadoissa miljoonissa, on verkoston hyöty sen käyttäjille jo huomattava. Metcalfen laki on syy siihen miksi jokin sosiaalinen media kuten Facebook, menestyy – ja miksi tuhannet muut vastaavat palvelut eivät.

 

Facebookin yleistymisen jälkeen jossain vuoden 2008 jälkeen maailma näki useita Facebook-kopioita. Mikä Facebookissa oli sellaista, että juuri se keräsi paljon käyttäjiä? Miksi taas useat muut sosiaaliset mediat, kuten vaikkapa toiminnallisuuksiltaan rikkaampi ja käytettävämpi Ning.com eivät onnistuneet kasvamaan samalle tasolle kuin Facebook?

Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta – osa 8

LANSEERAUS

 

Käytännössä kaikki tämän sarjan osat ovat käsitelleet web-palvelun julkaisemista. Nyt keskitytään lanseeraushetkeen. Lanseeraustahan ennen on tehty kattava testaus – sekä tekninen että konseptuaalinen. Lanseerauksista jopa 80 % epäonnistuu (Rope 1999). Miksi? Koska ihmisillä on rutiini, ja tuohon rutiiniin kiinnittyminen on haasteellista. Käyttäjä on saatava joko korvaamaan aikaisemmin käyttämänsä palvelu uudella, tai käyttämään täysin uutta palvelua täysin uuteen tarpeeseen.

 

Hyvä puoli tässä on se, että markkinoilta kyllä löytyy kokeilunhaluisia käyttäjiä. On aina mukavaa tehdä ja kokeilla jotain uutta. Erityisesti sosiaalisen median avulla käyttäjät voidaan saada osallistumaan aktiivisesti. Erityisesti perinteisessä mediassa lanseeraus on vaatinut ns. ylläpitomarkkinointia suuremman panostuksen. On pitänyt olla enemmän kestoa, toistoja tai levikkiä. Näin ei välttämättä tarvitse olla sosiaalisessa mediassa, jossa sopivalla osallistumistavalla kriittinen massa voidaan saada liikkeelle perinteistä mediaa helpommin ja halvemmin.

Mistä nyt puhutaan?

http://meltwater.com/en/meltwater-buzz

http://www.whitevector.fi/oda.php#oda

What’s the buzz? ”Perinteisessä mediassa” media itse on jakanut mainostajille informaatiota sisällöstään, käyttäjistään ja muusta mainonnan kohdentamisen kannalta tärkeästä tiedosta. Sosiaalisessa mediassa, jossa käyttäjät itse luovat sisällön, tämä ei enää toimi. Miltä esim. näyttäisi Facebookin mediakortti? Käyttäjiä laidasta laitaan, aiheita joka aihepiiristä. Miten kohdistaa mainontaa tällaiseen mediaan? Kaikilla web 2.0 sivustoilla ei edes ole mediatietoja tarjottavana. Miten siis löytää tällaiset mahdollisuudet?

Tähän rakoon ovat iskeneet lukuisat sosiaalista mediaa analysoivat web 2.0 -toimijat, kuten Meltwater ja Whitevector. Molemmat toimijat tarjoavat keskustelujen ja blogien monitorointipalveluja. Tiedät siis mitä puhutaan ja missä. Ajan mittaan nämä palvelut tulevat varmasti mittaamaan keskustelun laatua (ammattimainen/amatöörimainen) ja sävyä (positiivinen/negatiivinen). Ja kun tähän päälle lisätään vielä välitön mahdollisuus kohdistaa mainontaa tai osallistua keskusteluun, ollaan askelta lähempänä täydellisyyttä.