Lukulaitteet – missä nyt mennään?

Lukulaitteet yleistyvät. Tämäkin blogi saa lähes päivittäin klikkauksia hakukoneista lukulaitteisiin liittyvillä hakusanoilla aikaisemmin postatun artikkelin E-kirjat ja lehdet pioneerivaiheessa Suomessa ansiosta.

Lukulaitteet ja printtimedia

http://blogit.tietokone.fi/tietojakoneesta/2010/03/lukulaitteista-toivotaan-lehtitalojen-pelastajaa/

http://blogit.hs.fi/hsnext/maistiaisia-ipad-lehdista

http://www.bonnier.com/en/content/future-e-readers

http://www.hs.fi/juttusarja/pekkala/artikkeli/iPad+ei+pelasta+sanomalehtiä/1135255863608

Applen iPad julkaisun myötä eri printtimediat asettavat toivonsa lukulaitteisiin. Ehkäpä mielenkiintoisinta kommentointia lukulaitteista ja printtimedian roolista niissä tarjoaa Helsingin Sanomat (HS). HS ei aio ottaa käyttöön maailmalla yleistyvää maksumallia (pay model). Sitä vastoin lukulaitteita pidetään mahdollisuutena kaapata kadonnutta kassavirtaa takaisin. Lukulaitteet siis nähdään jonkinlaisena erillisenä mediana; sitä ei nähdä nettinä eikä printtinä. Kuitenkin 3G ja WiFi yhteydet, ja niiden myötä selainohjelmat tulemaan olemaan lukulaitteissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus, joten lukulaite on käytännössä sama kuin netti. Mielestäni maksumalli olisi paras strategia, sillä uskoisin maksumalliin perustuvan laatujournalismin olevan platform independent eli julkaisualustasta riippumatonta. Nyt erilaisista lukulaitekokeiluista saattaa tulla ”hedelmättömiä seikkailuja”.

Muista suurista mediataloista esim. Bonnier on julkaissut oman Letto lukulaitteensa, joka on käytännössä uudelleenbrändätty BeBook lukulaite (Hanlin eReader). Mielestäni noin iso satsaus ”rautaan” saattaa vaikuttaa järjettömältä ensisilmäyksellä, mutta toisaalta se varmistaa Bonnierille jakelukanavan, jota se pystyy hallitsemaan alusta loppuun. HS:n kannalta huomioonotettava strategia saattaisi olla ”Sanoma-lukulaite”, jonka softaympäristöä Sanoma kontrolloisi. Laitteeseen voisi luonnollisesti myydä HS:n lisäksi myös muita Sanoman sanoma- ja aikakauslehtiä. Entäpä miten lukijat suhtautuisivat tällaiseen laitteeseen, jonka sisältö olisi sidottu yhteen toimittajaan? Ehkäpä hyvin myötämielisesti, jos he saisivat laitteen puoli-ilmaiseksi tai jopa maksutta. ”Sanoma-lukulaitteen” bisnesmalli toimisi siis samalta pohjalta kuin tulostinlaitteissa – itse laitteen saat edullisesti, väripatruunoista (=sisällöstä) joudut sitten maksamaan.

Missä viipyy Nokian lukulaite?

Nokialla oli jo vuonna 2007 hieman iPadin kaltaisia suunnitelmia. Silloin julkaistiin Nokia N800 Internet Tablet. Hieman kärjistetysti voi ehkä sanoa, että N800:ssa oli kaikki mitä iPad:issä on nyt. Kosketusnäyttö ja ”silmäkarkkigrafiikka” vain puuttuivat. Nokia oli uskomattoman lähellä iPad:in kaltaista uutuutta, mutta kuitenkin niin kaukana.

Lukulaitteet käyttävät 3G:tä ja WiFi:ä verkottumiseen ja tarjoavat sähköisiä sisältöjä. Nokialla on myös oma Apple Store, eli Ovi. Samoin matkaviestintätekniikka on Nokian ydinosaamisaluetta. Nokialla on siis kaikki mitä tarvitaan lukulaitteen tai tablet-laitteen julkaisuun. Tiedän, että Nokia on ollut varovainen siirtymään pois ydinosaamisalueeltaan, esim. digiboxit saivat jäädä ja Nokian Netbookista ei ehkä tule 2-versiota, mutta mielestäni Nokian pitäisi ehdottomasti iskea kiinni tähän rakoon. Missä siis Nokian lukulaite viipyy? Jokainen päivä antaa iPad:ille ja Kindlelle enemmän jalansijaa.

Taistelu jakelukanavan herruudesta

Digitaalinen sisältö, etenkin matkapuhelimissa, on iso bisnes. Taustakuvat, soittoäänet, kännypelit ja miniohjelmistot ovat käyttäjien suosiossa, ja sopivat tekniikkansa puolesta hyvin liiketoimintaan: verrattain pienet tiedostokoot takaavat nopeat lataukset, kysyntäpohja on laaja, eikä ostoprosessissa liikutella fyysistä artikkelia. Jakelukanavan hallinnan tärkeydestä matkapuhelinmarkkinoilla kertoo Tietokone:

http://www.tietokone.fi/uutiset/operaattorit_liittoutuvat_mobiiliohjelmissa

Tulevaisuudessa digitaalisia jakelukanavia nähdään televisioissa, digibokseissa, e-kirjojen lukulaitteissa jne. Digitaalinen jakelukanava on fyysiseen myymälään verrattava käsite 2010-luvulla, eikä sen tärkeyttä voi korostaa liikaa. Käyttäjä lataa haluamansa sisällön, ja nyt matkapuhelinvalmistajat, verkko-operaattorit ja stand-alone sisältökaupat käyvät kisaa siitä kenen putiikkiin asiakas ”kävelee sisään”. Vertaillaanpa näitä toimijoita:

Matkapuhelinvalmistajat

Laitevalmistajilla on vahva ote rautaan. Pelkästään tämä riittää jo takaamaan jakelukanavan leviämisen käyttäjien keskuudessa. Heikkouksina mainittakoon, että levinneisyys on yhtä laaja kuin kännykkämerkin levinneisyys. Lisäksi piraattikännyissä ei mahdollisesti ole valmistajan omaa jakelukanavaa. Tämä estää kasvua etenkin kehittyvillä markkinoilla, joilla piraattikännyjen määrä on suuri. Huomionarvoista on myös se, ettei sisällön myynti ole tällä hetkellä kaikkien valmistajien ydintoimintaa. Nokia on tästä poikkeus. Sillä on selkeä sisältö-fokus tulevaisuudessa Ovi-palvelunsa myötä.

Verkko-operaattorit

Operaattoreilta puuttuu riittävä ote rautaan, mutta sillä on tehokas, ja yleensä vahvasti maa-lokalisoitu viestintäkanava asiakkaaseen, jonka kautta operaattori pystyy mainostamaan jakelukanavaansa.

Stand-alone sisältökaupat

Nettipohjaiset kaupat toimivat käytännössä missä tahansa puhelimessa, jossa on xhtml-selain. Asiakaskunnan hankkiminen on kuitenkin vaikeaa verrattuna laitevalmistajiin ja operaattoreihin. Stand-alone sisältökaupat keskittyvätkin ehkä enemmän nicheiden haltuunottamiseen, kuten elokuviin, maksujen/talouden hallintaan, kännykkäpostikortteihin jne.

Trendi, joka tässä tulisi nähdä, on painopisteen siirtyminen laitteista sisältöihin, kuten Nokian Ovi-palvelu, Tietokoneen uutinen jne. Laitteet saavuttavat usein vahvan penetraation ja markkinakylläisyyden, jolloin ainoaksi kasvavaksi ansaintatavaksi jää sisältö.