Arkisto
Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta – osa 7
Tarkastelen web-palvelun julkaisua sijoittajan näkökulmasta. Minkälaiseen web-palveluun ja yritykseen sijoittaisin? Tässä joitain valittuja paloja:
SIJAINTI
Onko yrityksen fyysinen toimipaikka jokin muu kuin pääkaupunkiseutu? Jos web-palvelua kehittävä yritys ei sijaitse pääkaupunkiseudulla, niin se on ehdoton no-no. Todellisia kokeneita osaajia on käytännössä vaikea löytää maakunnista. Henkilöstövoimavaroja ajatellen sijainti pääkaupunkiseudulla on siis todella tarpeen. Myös työ- ja myyntimatkat maakunnista pääkaupunkiseudulle syövät työntekijöiden aikaa, jonka voisi käyttää paremmin. Startup-maailmassa kello käy kokoajan, joten aika on myös rahaa. Monet yritykset ovatkin ratkaisseet tämän erillisillä pääkaupunkiseudun myyntikonttorilla tai toimipisteellä.
IHMISET
Minkälainen on yrityksen ja palvelun syntytarina? Onko yritys ryhmätyön vai yksilön tuotos? Jos yritys tuntuu olevan merkittävissä määrin yhden henkilön varassa, niin en sijoittaisi. Startup-yritys on useimmille liikaa kannettavaksi. Tarvitaan työnjakoa ja useampia vastuunkantajia – mutta ei liikaa. Paketin pitää pysyä koossa.
Omasta kokemuksesta sanoisin, että hyvä startup-johtoryhmän rakenne olisi:
- toimitusjohtaja
- teknologiajohtaja
- myynti/markkinointijohtaja(t) – tarvittaessa erillinen myyntijohtaja, ja erillinen markkinointijohtaja
- talousjohtaja
Toimitusjohtaja olisi käytännössä vastuussa yrityksen suhteiden luomisesta. Teknologiajohtaja keskittyisi tuotantotiimin johtamiseen. Myynti/markkinointijohtaja avustaisi toimitusjohtajaa suhdetoiminnassa, ja vastaisi käytännön myynti/markkinointitoimenpiteistä. Erillinen talousjohtaja tai sihteeri olisi myös tarpeen, koska ei ole oikein, että muut johtajat käyttävät aikaansa palkkojen maksuun tai verolomakkeiden täyttämiseen. Vaatisin sijoittajana siis selkeää ja toimivaa työnjakoa.
Jos tuote on kuluttajille suunnattu (B2C), painottaisin myynti/markkinointijohtajassa markkinoinnin kykyjä, koska kuluttajamyynti on pääasiassa massametodein (=massamainonta) tapahtuvaa. Tuhansien kuluttajien kanssa on vaikea käydä dialogia yksitellen – joskin sosiaalinen media voi auttaa tässä merkittävästi. Jos taas tuote on yrityksille suunnattu (B2B), tarvittaisiin myynti/markkinointijohtajalta enemmän myynnin osaamista, koska (massa)markkinointi harvoin riittää herättämään yrityksissä aloitteentekevää kiinnostusta. Jos taas tuotteessa tarvittaisiin molempia – sekä myyntiä että markkinointia – tulisi näitä hommia hoitavan olla eri henkilö. Myynti ja markkinointi kuitenkin eroavat luonteeltaan merkittävästi toisistaan.
ITERAATIOKYKY & NOPEUS
Tämä kappale sivuaa paljon lean ja agile filosofiaa. Useimmiten käy niin, että markkinoille tullessaan tuote ei välttämättä vastaa täysin markkinoiden odotuksia. Tällöin tuotetta on muutettava. Kun uusi versio on julkaistu, on tapahtunut iteraatio. Keskeistä tässä on kyky ja nopeus iteraatioprosessiin. Ensiksi pitää tietää miten palvelua tulisi muuttaa, jotta se olisi enemmän markkinoiden mieleen. On testattava esim. A/B-menetelmällä. Käyttäjiltä tulisi myös saada palautetta. Usein homma kaatuu siihen, ettei käyttäjiltä saada palautetta. Normaalissa lean/agile prosessissahan asiakkaalta kerätään palautetta varsin tiukkaan tahtiin. Kuitenkin web-palvelussa asiakas on näennäisesti satunnainen käyttäjä, joka ei todennäköisesti halua tuhlata aikaansa palautteen antamiseen. Testausta voi suorittaa myös laboratoriomenetelmillä, joissa testikäyttäjän toimintoja seurataan, ja hänen mielipiteensä kirjataan käytön jälkeen talteen.
Jos jokin web-palvelun osa on hankittu alihankintana, niin se hidastaa iteraationopeutta. Mitä enemmän pystytään tekemään in house, sen nopeampi iteraatio.
VOIDAANKO PALVELU LIITTÄÄ OSAKSI TOISTA WEB-PALVELUA HELPOSTI?
Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa Etherpad nimisestä verkkosovelluksesta. Kyseessä oli siis mielestäni erinomaisesti toteutettu ryhmätyösovellus, jossa tekstiä ja tiedostoja pystyi käsittelemään helposti yhdessä muiden kanssa chatin kautta kommunikoiden. Nyttemmin Google on ostanut Etherpadin, ja tulee mahdollisesti lisäämään sen osaksi Google Docs toimisto-ohjelmapakettia. Jos web-palvelu pystytään lisäämään helposti osaksi toista palvelua, on se sijoittajan näkökulmasta kaksiteräinen miekka. Suuremman toimijan ostotarjous mahdollistaa onnistuneen exitin sijoituksesta, mutta luo samalla tarpeen sijoittaa voiton uudelleen pitkällä aikavälillä. Toisaalta esim. Google olisi saattanut itse tehdä jatkokehitystä Etherpadin kaltaisten toimintojen saamiseksi haltuunsa, jolloin Etherpad ei olisi enää pystynyt myymään palveluaan Googlelle. Olen myös veikannut, että Foursquare myydään Facebookille.
Jos web-palvelu on siis riittävän erikoinen, on sillä hyvät mahdollisuudet tulla myöhemmin liitetyksi jonkin suuremman palvelun osaksi. Jos se taas on liian geneerinen, voi olla hyvinkin mahdollista, että suurempi palvelu kehittää itse vastaavan ominaisuuden, jolloin pienempi web-palvelu ei enää kiinnosta ketään.
Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta, osa 6
Ensimmäisessä osassa kirjoitin näin:
Voidaanko sama toiminnallisuus lisätä muun palvelun osaksi helposti?
Usein näkee vain yhteen asiaan keskittyviä web-palveluita. Mainittakoon tällaisista lukuisat ryhmätyösovellukset, joissa käyttäjät voivat työstää samaa tiedostoa ja keskustella samalla. Sovellus on on varmasti hyödyllinen, mutta se on helposti lisättävissä muihin toimisto-ohjelmiin, kuten Google Docs.
Yhteen asiaan keskittyvillä web-palveluilla siis on riski menettää asemansa, jos sen ydintoiminnallisuus on (helposti) lisättävissä jonkin muun palvelun osaksi. Näin tuntuu käyvän Foursquarelle. Facebookhan on ottamassa käyttöön paikkatietoon perustuvat tilapäivitykset ja viestit. Näin Foursquaren ydintoiminnallisuus on helposti kopioitu toiseen palveluun. Koska Facebook tarjoaa nyt enemmän kuin Foursquare, tulee Foursquaren käyttäjämäärä laskemaan.
Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta, osa 5
Sähköiset kauppapaikat ja myyjä/ostaja -dilemma
Usein sähköisissä kauppapaikoissa törmää eräänlaiseen ”muna vai kana” -dilemmaan. Kumpi oli siis ensin – myyjä vaiko ostaja? Luonnollisesti kauppapaikka ei toimi ilman myyjiä tai ostajia. Kumpiakin on oltava sopiva määrä. Usein ennen kauppapaikan avaamista sovitaan rajatun myyjä- ja/tai ostajajoukon osallistumisesta lanseeramiseen. Todellinen rutistus on sitten kerätä ”kriittinen massa” palvelun käyttäjiksi. Yleensä myyjiä on varsin helppo houkutella palveluun. Ostajien kohdalla asia on toinen. Kun myyjien kohdalla palvelun myyminen heille on keskeistä, ostajien houkuttelemisessa palveluun markkinointi on keskeistä.
Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta, osa 2
Tärkein kysymys web-palvelun julkaisemisessa on miksi. Miksi käyttäjä käyttäisi tätä palvelua? Miten käyttäjä hyötyy sen käytöstä? Kun tämä kysymys on ratkaistu, on pystyttävä rikkomaan rutiini.
Suurin osa ihmisten päivittäisistä askereista on rutiineja. Ostetaan tuotteet X kaupasta Y, katsotaan ohjelma kanavalta Z jne. Nämä rutiinit eivät juuri muutu. Ulkopuolisen on hankala muuttaa niitä. Mitä arkipäiväisemmästä asiasta on kyse, sitä voimakkaampi rutiini on. Mikä siis ratkaisuksi?
- Vetoaminen uutuudenhaluisiin kuluttajiin (mutta miten tunnistaa heidät?)
- Insentiivin tarjoaminen – alennus, nopeampi suoritus, mitä tahansa…
Kolmas haaste on suljettu järjestelmä. Tarjoatko mainosmallilla toimivaa web-palvelua? Mainosbudjetit ovat rajallisia. Kun mainostaja sijoittaa palveluusi mainontaa, raha on pois muualta. Siksi on tarjottava parempaa ROI:ta kuin verrokeilla. Haluatko palveluusi kauppiaita? Kauppiaiden budjetti on rajallinen. Mitä tarjoat enemmän kuin muut?
Tuleva trendi: Juridiset web-palvelut
On mielestäni perusteltua väittää, että juridisia sopimuksia tehdään yhä enemmän online. Miten perinteinen sopimuspaperin allekirjoitus hoituu siis netissä? Tekniikka tulee diffusoitumaan myös juridiselle sektorille erilaisten web-palvelujen muodossa. Sähköinen allekirjoitus, elektroninen sopimusten säilytyspaikka, sopimustekstin validointi kielitieteellisin menetelmin jne. Muutaman vuoden kuluttua netin juridisten palvelujen anti Suomessakin voi siis olla enemmän kuin Finlex ja ”kysy juristilta” -tyyliset sivustot. Ehkäpä kaikista huomionarvoisinta tässä on se, että alan perinteiset toimijat – asianajotoimistot – eivät välttämättä ole kehitystä johtava toimija; useimmilta puuttuu tekninen osaaminen.
Suomen markkinoita suojaa ulkomaisilta toimijoilta – eritoten common law -ympäristössä toimivilta jenkeiltä – oma lakijärjestelmämme. Täten sovellusten ”suoratuonti” ei onnistu ilman lakijärjestelmämme huomioivaa hienosäätöä. Vaikka useimmat web 2.0 legal -palvelut ovat lähteneet liikkeelle jenkeistä, on silti paikallisilla toimijoilla vielä mahdollisuuksia ja liikkumavaraa.
Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta
Onko aika suotuisa julkaisulle?
Facebook on varmasti hyvä esimerkki tästä. Sosiaalinen verkostoituminen netissä oli mahdollista jo ennen web 2.0 -aikaa. Friendster.com lanseerattiin vuonna 2002, Myspace vuosi sen jälkeen 2003. Palvelut epäilemättä keräsivät käyttäjiä, mutta miksi 2004 avattu Facebook on lopulta voittamassa pelin, vaikka muilla oli vuoden tai kahden etumatka siihen verrattuna?
Asian voi tietysti nähdä myös siten, että australialais-peräinen Friendster ei levinnyt kengurusaaren ulkopuolelle ja Myspace oli fokusoitunut liikaa nuorisokulttuuriin, ja esim. LinkedIn vain professional/business -puolelle. Facebook on tavallaan kaikille avoin.
Voidaanko sama toiminnallisuus lisätä muun palvelun osaksi helposti?
Usein näkee vain yhteen asiaan keskittyviä web-palveluita. Mainittakoon tällaisista lukuisat ryhmätyösovellukset, joissa käyttäjät voivat työstää samaa tiedostoa ja keskustella samalla. Sovellus on on varmasti hyödyllinen, mutta se on helposti lisättävissä muihin toimisto-ohjelmiin, kuten Google Docs.
Kuinka saada liikennettä web-palveluun?
Kun kaupungin keskustaan avataan uusi liike tai kauppakeskus, saa se lähes automaattisesti kävijöitä ohikulkijoista. Internet ei ole mikään kaupungin keskusta. Jos kukaan ei tiedä web-palvelusta, sinne ei ole linkkejä, siitä ei kerrota keskustelupalstoilla, niin sitä ei löydetä. Usein yksittäisellä web-palvelulla, joka ei ole osa jotain vilkkaasti liikennöityä sivustoa, ei ole menestymisen mahdollisuuksia, ellei sen markkinointi pohjaudu sitten sosiaalisiin verkostoihin.
Onko julkaisumaa oikea?
Fruugo on suomalaista alkuperää. Kuitenkin suurin osa web 2.0 menestyksistä on peräisin USA:sta. Fruugon, jonka bisnesmalli perustuu joltain osin sosiaaliseen verkostoon, on ehkä vaikea lähteä harvaväestöisestä Suomesta liikkeelle. Jos julkaisumaana olisi ollut Yhdysvallat, olisiko palvelu saanut enemmän momentumia liikkeellelähtöön?
Trendinä henkilökohtaisen talouden hallinta
Suomalainen Balancion on kehittänyt web-palvelun henkilökohtaisen talouden hallintaan. Palvelu pohjautuu käyttäjän verkkopankkitilin tietoihin, joista palvelu sitten laatii erilaisia raportteja. Jenkeissä vastaavanlaisia palveluita on jo pilvin pimein:
Tärkeintä tässä on trendin tunnistaminen. Palveluille on varmasti kysyntää taantumassa, ja uskonkin Balancionin tapaisten palveluiden yleistyvän lähivuosina, erityisesti pankkien itsensä tarjoamina. Taloudenhallintatyökalun koodaamisen kustannukset olisivat varmasti palvelusta saatavien tuottoja pienemmät. Lisäksi pankeilla olisi valmiit viestintäkanavat lisäpalvelun tehokkaaseen lanseeramiseen.
Tekniikka Talous Tulevaisuus Blogi 