Arkisto

Archive for maaliskuu 2010

”Perinteisten” alojen teknologiastrategia

Tekniikka diffusoituu joka alalle. Kauppa, juridiikka, koulutus, isännöinti, pienyrittäjät jne. Teknologian tarkoituksenmukaisella käytöllä voidaan helposti järkeistää ja tehostaa toimintaa lähes missä tahansa. Miten siis ”perinteisten” alojen toimijat ovat valmistautuneet tähän? Onko organisaatiossa sen päämääriä tukeva teknologiastrategia? Onko mietitty millaisia teknologioita ja ratkaisuja alan käyttöön pitäisi saada? Onko mietitty mitä pystytään tekemään in-house? Onko mietitty mitä kannattaa tehdä in-house? Miten organisaation käyttöön soveltuvat ratkaisut pystytään tunnistamaan? Onko valmisratkaisu parempi kuin varta vasten organisaation tarpeisiin rakennettu?

Tässä mietin muutamia mahdollisia haasteita teknologian käyttöönotossa perinteisillä aloilla.

Rahoituksen puute. Yritys ei pysty vapauttamaan pääomaa teknologian kehittämiseen, eikä saa sitä lainaksi. Ostettava tai kehitettävä ratkaisu on liian kallis.

Teknologiaosaamisen puute. Yrityksessä ei tiedetä tarpeeksi saatavilla olevista ratkaisuista. Yrityksen sisältä ei löydy riittävää tai riittävän kattavaa in-house teknologiaosaamista.

Liiketoimintaosaamisen puute. Yrityksessä ei tunnisteta liiketoiminnan kannalta hyödyllisiä ratkaisuja. Tai vaihtoehtoisesti liiketoiminnan kehittäminen on hidasta ja vanhoihin toimintatapoihin keskittynyttä – ei haluta uudistua.

Kategoriat:Strategia Avainsanat: ,

Yltääkö konversiosi maaliin saakka?

Konversio on paljon puhuttu sana näinä päivinä. Konversio esimerkiksi ilmaisee kuinka moni nettimainoksen nähnyt klikkaa sitä (CTR, Click-through rate). Vielä parempi mitta on kuinka moni verkkokauppaan saapunut oikeasti ostaa sieltä jotakin. Tukeehan nettikauppasi tätä mittausta? Silloin pystyt suuntaamaan mainontaa vain kannattaville asiakkaille. Ketjun on oltava katkeamaton – aina mainoksesta verkkokaupan check-outiin. Keskity siis ostaviin asiakkasiin.

Trendejä koulutussektorilla

Upskilling

Tekniset ratkaisut, halvemman kustannustason alueet, ja lännen kyllästyvät markkinat toimivat upskillingin ajavina voimina. Koskaan ei voi kouluttautua liian pitkälle. Miltäpä siis kuulostaisi vaikkapa Myyjä 2.0, Parturi 2.0, Autonasentaja 2.0 tai Ohjelmoija 2.0? Perusosaamiseen siis liitetään uusia ulottuvuuksia, teknisiä tai sosiaalisia.

Yksityiset vaihtoehdot

Usein upskilling ei vaadi vuosien tutkintoa. Lisäksi upskilling voi olla hyvinkin markkinaherkkää, eli tiettyä koulutusta kysytään vain tiettynä ajankohtana. Koulutustuotetta on siis pystyttävä tarjoamaan markkinoiden ehdoilla tarkoittaen käytännössä yksityisten koulutusvaihtoehtojen yleistymistä.

Tunnetyö

Englanninkielessä emotional labour on käsite, jota harjoittavat myyjät, tarjoilijat ja muut palveluammatissa toimivat. Näissä ammateissa tunneäly on tärkeää, ja se vaikuttaa merkittävästi asiakaskokemukseen. Voidaan sanoa regressiivisesti, että tekniikan korvatessa rutiininomaisia manuaalisia tehtäviä, tunnetyö tulee yhä tärkeämmäksi. Tunnetyö on koulutusalana vielä varsin lapsenkengissään, mutta kunhan psykologiassa ja aivotieteessä tehdään läpimurtoja, tulee koulutus tehostumaan tälläkin alalla.

Sosiaaliset verkostot

On yhä todennäköisempää, että tuottavaa tietotaitoa on varastoituneena perinteisten koulutusmetodien lisäksi sosiaalisiin verkostoihin, erityisesti korkeatasolla. Tämän aiheuttaa tekniikan nopea kehitys ja eri tekniikan alojen moninaisuus – ns. putkitutkinnoissa opetettavat perusteet eivät riitä kaiken soveltamiseen käytännössä. Tietotaitoa ei ehkä voi edes hankkia perinteisin menetelmin, vaan työssäoppiminen, eräänlainen ”akateeminen oppisopimuskoulutus” voi olla osa koulutuksen tulevaisuutta.

Ajatuksia web-palvelun julkaisemisesta, osa 2

Tärkein kysymys web-palvelun julkaisemisessa on miksi. Miksi käyttäjä käyttäisi tätä palvelua? Miten käyttäjä hyötyy sen käytöstä? Kun tämä kysymys on ratkaistu, on pystyttävä rikkomaan rutiini.

Suurin osa ihmisten päivittäisistä askereista on rutiineja. Ostetaan tuotteet X kaupasta Y, katsotaan ohjelma kanavalta Z jne. Nämä rutiinit eivät juuri muutu. Ulkopuolisen on hankala muuttaa niitä. Mitä arkipäiväisemmästä asiasta on kyse, sitä voimakkaampi rutiini on. Mikä siis ratkaisuksi?

  1. Vetoaminen uutuudenhaluisiin kuluttajiin (mutta miten tunnistaa heidät?)
  2. Insentiivin tarjoaminen – alennus, nopeampi suoritus, mitä tahansa…

Kolmas haaste on suljettu järjestelmä. Tarjoatko mainosmallilla toimivaa web-palvelua? Mainosbudjetit ovat rajallisia. Kun mainostaja sijoittaa palveluusi mainontaa, raha on pois muualta. Siksi on tarjottava parempaa ROI:ta kuin verrokeilla. Haluatko palveluusi kauppiaita? Kauppiaiden budjetti on rajallinen. Mitä tarjoat enemmän kuin muut?

Kategoriat:Web 2.0 Avainsanat: ,

Mistä nyt puhutaan?

http://meltwater.com/en/meltwater-buzz

http://www.whitevector.fi/oda.php#oda

What’s the buzz? ”Perinteisessä mediassa” media itse on jakanut mainostajille informaatiota sisällöstään, käyttäjistään ja muusta mainonnan kohdentamisen kannalta tärkeästä tiedosta. Sosiaalisessa mediassa, jossa käyttäjät itse luovat sisällön, tämä ei enää toimi. Miltä esim. näyttäisi Facebookin mediakortti? Käyttäjiä laidasta laitaan, aiheita joka aihepiiristä. Miten kohdistaa mainontaa tällaiseen mediaan? Kaikilla web 2.0 sivustoilla ei edes ole mediatietoja tarjottavana. Miten siis löytää tällaiset mahdollisuudet?

Tähän rakoon ovat iskeneet lukuisat sosiaalista mediaa analysoivat web 2.0 -toimijat, kuten Meltwater ja Whitevector. Molemmat toimijat tarjoavat keskustelujen ja blogien monitorointipalveluja. Tiedät siis mitä puhutaan ja missä. Ajan mittaan nämä palvelut tulevat varmasti mittaamaan keskustelun laatua (ammattimainen/amatöörimainen) ja sävyä (positiivinen/negatiivinen). Ja kun tähän päälle lisätään vielä välitön mahdollisuus kohdistaa mainontaa tai osallistua keskusteluun, ollaan askelta lähempänä täydellisyyttä.

Miksi start-up epäonnistuu?

http://www.paulgraham.com/startupmistakes.html

Ohjelmoija, kehittäjä ja pääomasijoittaja Paul Graham luettelee 18 syytä, jotka tappavat start-uppeja.

Kategoriat:Startup Avainsanat: ,

Mainosmallin ylikorostuminen markkinoilla

Suurin osa aikakauslehtien, tv-kanavien ja web-palveluiden ansaintamalleista perustuu mainoksiin. Mainostajan intressi on mainostaa siellä, missä mainonnan ROI on korkein. Termi ”mainonnan kentän sirpaloituminen” on yleinen hokema, kun uusia mainontamahdollisuuksia ilmaantuu yhä kasvavalla vauhdilla. Mainontamahdollisuuksien kasvaessa on yhä todennäköisempää, että mainostajat miettivät uudelleen käyttämiään mainontakanaviaan.

Mainosmalliin luottavien kannattaisi ehkä tässä tilanteessa miettiä maksumallia, tai erottaa tietty huolella valittu toiminta-alue maksumallin alla toimivaksi. Mutta miksi maksumalli, pay model, on niin vähän käytetty. Mahdollisia syitä tähän:

  1. Maksumallissa loppukäyttäjille tulisi tarjota uniikkia sisältöä. Jos samanlaista sisältöä on saatavissa ilmaiseksi, miksi käyttäjä maksaisi palvelusta? Muut toimijat voivat siis estää maksumallin onnistumisen.
  2. Uniikin sisällön tarjoaminen vaatii erinomaista asiakastuntemusta. Koska kassavirta tulee asiakkailta sen perusteella miten hyödyllistä/viihdyttävää tarjottava sisältö on asiakkaille, on asiakkaalle tarjottava juuri sitä mitä hän haluaa. Asiakkaiden kanssa on oltava jatkuvassa kontaktissa, ja ennakoitava muutoksia. Uniikin sisällön tarjoaminen on siis geneeristä sisältöä haastavampaa.
  3. Mainostajien joukko on yleensä harvalukuisempi, kuin tilaajien. Siksi mainostajien kanssa on helpompi olla kontaktissa. Kehitetäänkö mediaa sitten tilaajien vai mainostajien ehdoilla? Kumpi tulee ensin – muna vai kana, tilaaja vai mainostaja? Ilman tilaajia ei ole mainostajia, mutta ilman mainostajia voi olla tilaajia. Netissä mainonta on mitattavissa. Ilman tilaajia mainonta ei tuota. Mainostaja pystyy mitattavuuden avulla selvittämään tuottaako mainonta mediassa X.