Arkisto
Käyttäjäluvut – onko niihin uskominen?
Verkon uutissivustot alkavat mitata henkilöitä selainten sijaan (5.7.2010)
HS: Facebook valehtelee käyttäjälukunsa (12.5.2009)
Tänään HS julkaisi artikkelin, jossa se kertoo uutissivujen alkavan mitata henkilöitä selainten sijaan. Mediamyynnissä käytettävä yksikkö on artikkelin mukaan kävijä. Kuitenkin mainostajilla olisi mahdollisuus maksaa mainonnasta myös muin perustein – tulosperusteisesti. Jos banneri sisältää linkin mainostajan kotisivuille, mainostaja pystyy mittaamaan kuinka paljon liikennettä linkin kautta tulee – ja maksaa tulosperusteisesti per toteutunut vierailija.
Printti vs. netti
Kuuluisia ongelmia maailmassa ovat olleet kordionin solmu, kuinka muuttaa merivesi juotavaksi, ja kuinka saada nettijournalismi kannattavaksi. Paneudutaanpa ongelmista jälkimmäisimpään.
Painettu lehti on keksintönä jo useita satoja vuosia vanha, netti vasta pari vuosikymmentä. Tällä hetkellä näyttää vahvasti sillä, että erilaisten painotuotteiden, kuten puhelinluettelon ja paperikarttojen asema on heikkenemässä tekniikan kehityksen myötä. Näin myös painetun journalismin kohdalla.
Mietitään missä netti on hyvä. Netti on reaaliaikainen, ja interaktiivinen. Lukijat voivat keskustella ja antaa palautetta jutuista heti julkaisemisen jälkeen tai jopa sen aikana. Netti sopii hyvin time sensitive juttujen julkaisemiseen. En itse ainakaan haluaisi lukea painetussa lehdessä uudelleen ns. ”pikku-uutisia”, jotka olen lukenut jo netistä.
Printissä fokus tulisi olla enemmän pitkällä aikavälillä ja laatujournalismissa, ei siis missään tapauksessa aika-sensitiivisissä pikku-uutisissa, koska printti tulee ajallisesti auttamattomasti jälkijunassa. Printti voisi keskittyä useiden samasta aiheista laadittujen pikku-uutisten koosteisiin ja analyyseihin. Eli taustoittaa tapahtumia tarkemmin. Luonnollisesti tällaista sisältöä ei tarjottaisi ilman maksua netissä. Koska aikakauslehden elinikä kodin- ja yritysten lehtihyllyillä on jopa kuukausia, niin miksi täyttää lehti aika-sensitiivisillä pikku-uutisilla.
Usein lehtien paperiversioiden juttujen alalaidassa on teksti tyyliin ”katso lisämateriaalia netistä”. Käännetään tämä ihan mielenkiinnosta toisinpäin. Nettiversiossa olisi ”linkki” paperilehteen tyyliin ”lue tarkempi analyysi aiheesta lehden paperiversiossa”. On parempi ajatella näin:
Hyvä: Printti vs. netti
Parempi: Printti & netti
Entäpä mainostajat sitten?
Riippuu siitä mikä on julkaisusta saatavien tulojen osuus tilaajien ja mainostajien kesken. Lähtökohtaisesti osuus tulisi olla enemmän tilaajien kuin mainostajien puolella. Tällöin lehti palvelee tarkoitustaan paremmin eli tiedon välittämistä lukijoille. Jos taas tulojen osuus kallistuu enemmän mainostajien puolelle, tehdään lehteä enemmän mainostajien ehdoilla.
Kun lehteä siirretään enemmän nettiin, niin netissä mainonnan tehokkuutta voi mitata: näytöt, klikit jne. Joskus mainostaja voi olla yllättynyt siitä, ettei nettimainonta olekaan niin tehokasta. Ainakaan nettijulkaisussa. Oliko se tehokasta sitten edes paperilehdessä, jossa mitattavuus on paljon heikompi? Vaarana on nyt, että mainostajat siirtyvät käyttämään muita, tehokkaampia mainontakanavia, ja lehden printti- ja nettiversiot jäävät suurilta osin vain tilaajista saatavan, riittämättömän tulovirran varaan. Tämän kehityskulun taloudelliset seuraukset itse lehdelle voivat olla vakavia.
Onko siis täysin väärä analyysi, että netin ilmaisuus ei ”haavoittanut” printtiä, vaan mainonnan mitattavuuden helppous netissä ja se, että netissä uutisjulkaisu ei välttämättä ole tehokkain tai ainoa viestintäkanava yritykseltä asiakkaille? Netissä kun on uutisjulkaisujen lisäksi muita kanavia, kuten hakukoneita, sosiaalisia verkostoja, erilaisia portaaleja, jne. Tämä myös selittää paljon käytetyn ilmaisun mainonnan kentän sirpaloituminen. Mainostajilla riittää kanavia, joista valita.
Broadcasting kohtaa yksilöitävyyden
Paperijulkaisujen kulta-aika ajoittuu aikaan ennen nettiä, eli ne toimivat broadcasting periaatteella. Tilaaja lukee lehdestä samat mainokset kuin sadattuhannet muut tilaajat, riippumatta siitä todennäköisyydestä, että mainos kiinnostaa häntä. Internet teknologia mahdollistaa mainonnan yksilöitävyyden, joka taas mahdollistaa sen, että lukija näkee suuremmalla todennäköisyydellä juuri häntä kiinnostavat mainokset. Silti monien nettijulkaisujen mainonta perustuu broadcasting periaatteeseen. Voisiko olla, että yksilöille räätälöity mainonta tuottaisi parempia tuloksia, kuin broadcasting malli? Yksilöity mainonta vaatii kuitenkin joitain tekniikkaan liittyviä valmiuksia, joita lehtitoimijoilla ei ole, mutta esim. hakukoneilla ja muilla nettimainontaan keskittyneillä yrityksillä on.
Summa summarum
Printin siirtäminen nettiin kannattavasti ei siis ole onnistunut. Tottakai itse julkaisun siirto nettiin oli vain tekninen seikka, mutta kassavirta jäi uupumaan. On todennäköistä, että uutisia ja muuta sisältöä tuottavat toimijat joutuvat luopumaan osasta printtipuolelta tutuista mainostajistaan, ja ulkoistamaan nettimainonnan sen hallitseville kolmansille osapuolille. Sisällöntuottajien ydinosaamista on sisältö eli uutiset & muu journalismi, ja nettimainonnan yrityksien – Google, Tradedoubler jne. – ydinosaamista on nettimainonta.
Tekniikka Talous Tulevaisuus Blogi 